Event Information:

  • ti
    04
    huhti
    2017
    su
    23
    huhti
    2017

    Maanantaimaalarit: Maan laulu

    Galleria Espoonsilta

    Anneli Weckman

    Anneli Weckman

     

    Omnian työväenopiston kuvataideopiskelijoiden maanantaimaalareiden ryhmä on lähestynyt Maamme - laulua pohtien sen sanoja, säveliä ja käsitteellisyyttä maalaustaiteen keinoin. Tämä yhteisnäyttely kokoaa yhteen taiteilijoiden erilaisia näkemyksiä teemasta nousseiden mielikuvien pohjalta. Toisille taiteilijoista teema on kuvastunut konkreettisena ilmiönä maasta ja luonnosta, toisille taas abstraktimpana ja käsitteellisempänä tulkintana laulusta ja maallisuudesta. Näyttely teoksien erilaisia tulkintatapoja ja ilmaisunmuotoja yhdistää kuitenkin se, että teosten kautta katsoja voi käsitellä omaa suhdettaan isänmaahan ja maallisuuteen.

     

     

    Näyttelyyn osallistuvat taiteilijat:

    Terhi Hartikainen, Leena Hilesmaa, Pertti Jämsä, Anne Kauranen, Eila Kuisma, Vuokko Kröger, Tuula Laiho, Gunnel Lönnqvist, Tiina Siren, Mari Talonen & Anneli Weckman

    Ryhmän opettajana toimii Tatu Vuorio

     

    Tuula Laiho

    Tuula Laiho

     

     

    Maamme

     

    Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,

    soi, sana kultainen!

    Ei laaksoa, ei kukkulaa,

    ei vettä rantaa rakkaampaa,

    kuin kotimaa tää pohjoinen,

    maa kallis isien!

    On maamme köyhä, siksi jää,

    jos kultaa kaivannet

    Sen vieras kyllä hylkäjää,

    mut meille kallein maa on tää,

    sen salot, saaret, manteret,

    ne meist on kultaiset.

    Ovatpa meille rakkahat

    koskemme kuohuineen,

    ikuisten honkain huminat,

    täht'yömme, kesät kirkkahat,

    kaikk'kuvineen ja lauluineen mi painui sydämeen.

    Täss auroin, miekoin, miettehin

    isämme sotivat,

    kun päivä piili pilvihin

    tai loisti onnen paistehin,

    täss Suomen kansan vaikeimmat

    he vaivat kokivat.

    Tään kansan taistelut ken voi

    ne kertoella, ken?

    Kun sota laaksoissamme soi,

    ja halla näläntuskan toi,

    ken mittasi sen hurmehen

    ja kärsimykset sen?

    Täss on sen veri virrannut

    hyväksi meidänkin,

    täss iloaan on nauttinut

    ja murheitansa huokaillut

    se kansa, jolle muinaisin

    kuormamme pantihin.

    Tääll' olo meill on verraton

    ja kaikki suotuisaa,

    vaikk onni mikä tulkohon,

    maa isänmaa se meillä on.

    Mi maailmass on armaampaa

    ja mikä kalliimpaa?

    Ja tässä, täss' on tämä maa,

    sen näkee silmämme.

    me kättä voimme ojentaa

    ja vettä rantaa osoittaa

    ja sanoa: kas tuoss' on se,

    maa armas isäimme.

    Jos loistoon meitä saatettais

    vaikk' kultapilvihin,

    mis itkien ei huoattais,

    vaan tärkein riemun sielu sais,

    ois tähän köyhään kotihin

    halumme kuitenkin.

    Totuuden, runon kotimaa

    maa tuhatjärvinen

    miss' elämämme suojan saa,

    sa muistojen, sa toivon maa,

    ain ollos, onnees tyytyen,

    vapaa ja iloinen.

    Sun kukoistukses kuorestaan

    kerrankin puhkeaa,

    viel lempemme saa nousemaan

    sun toivos, riemus loistossaan,

    ja kerran, laulus synnyinmaa

    korkeemman kaiun saa.

     

    Vuokko KrogerPertti Ja¦êmsa¦ê

     

     

     

     

     

    Vuokko Kröger  

    Pertti Jämsä